Lapsuus rajan pinnassa
Kasvoin maatilalla Tohmajärvellä, aivan rajavyöhykkeen tuntumassa. Tilalla oli lypsylehmiä ja lihakarjaa, ruoka kasvatettiin itse ja ympärillä oli metsää silmänkantamattomiin. Isän ja äidin ollessa maatilan töissä olen keksinyt itselleni tekemistä mitä inspiroivimmassa ympäristössä. Löysin metsästä omat mielikuvituskaverini ja tein majoja oksista ja risuista. Samanikäisiä leikkikavereita oli vähän. Kaksi isoasiskoa olivat huomattavasti vanhempia ja lähimpään naapuriin oli matkaa kilometrejä.
Meillä kotona on tehty paljon asioita itse, korjattu, tuunattu ja värkätty. Mitään ei ole heitetty pois vaan vanhat vaatteet, esineet ja koneet on purettu ja niistä otettu talteen käyttökelpoiset osat. Näitä kaikenlaisia jänniä osia oli isän verstas ja äidin ompeluhuone täynnä. Isän verstaalla oli hurjan ispiroivaa lapsena ihmetellä maatalon koneiden varaosia ja niiden korjaamista. Tykkäsin myös seikkailla metsässä ja tutkia kaikenlaisia öttiäisiä, kasveja ja puunkäkkyröitä.
Halusin lapsena taiteilijaksi ja tykkäsin maalaamisesta ja piirtämisestä. Olen saanut käyttää erilaisia koneita, poraa ja vasaraa pienestä lähtien ja olen oppinut kokeilemalla. Erilaiset materiaalit kiehtoivat ja mielessä oli joku käsillätekemiseen liittyvä ammatti. Kuitenkin vielä lukion jälkeen olin epävarma siitä mitä haluan elääkseni tehdä, kun sellainen ihan perintesellä kaavalla menevä elämä ja niinsanottu normaali ammatti ei tuntunut yhtään omalta. Nuoresta lähtien olen tarvinnut paljon omaa aikaa. Vaikka olenkin sosiaalinen, niin samalla hyvin introvertti, jolle ihmisten seura on energiaa kuluttavaa ja välillä täytyy päästä olemaan omissa oloissaan.
Matka keraamikoksi ja yrittäjäksi
Muuutin 16 -vuotiaana Tohmajärveltä lukioon Joensuuhun. Lukion jälkeen pidin muutaman välivuoden, reppureissasin, tein pätkätöitä ja etsin itseäni. Vuonna 2006 lähdin opiskelemaan esinesuunnittelua ja -valmistusta Kankaanpään opistoon. Keramiikka oli siellä yhtenä materiaalina ja innostuin siitä sen verran, että jatkoin opiskelemaan keramiikka -ja lasimuotoilua Kuopion muotoiluakatemiaan, joka oli silloin osa Savonia-ammattikorkeakoulua. Suoritin työharjoittelujaksoni keramiikkastudioilla Lontoossa ja Vancouverissa. Muotoilija (amk) -tutkinnon sain valmiiksi vuonna 2012.
Pian tämän jälkeen lähdin viideksi kuukaudeksi vapaaehtoistyöhön Thaimaahan. Keskellä viidakkoa oli pienen kylän koulu, joka oli niinsanotusti vaihtoehtokoulu, missä eri puolilta maailmaa olevat vapaaehtoiset opettivat lapsille englantia ja osaamiaan taitoja. Ympäristönsuojelu ja omavaraisuus olivat kantavia teemoja. Puutarhanhoidon ohessa teimme lasten kanssa savikippoja luonnonsavesta.
Thaimaasta palattuani asuin jonkin aikaa keskellä pohjoiskarjalaista metsää. Meillä oli silloisen poikaystäväni kanssa pieni hirsimökki, iso kasvimaa, kanoja ja lampaita. Tavoitteena oli elää mahdollisimman omavaraisesti, mutta meillä meni sukset ristiin ja muutin vuosien jälkeen takaisin Joensuuhun.
Vakituinen kuukausipalkkainen työ ei kuitenkaan houkuttanut. Vuonna 2015 rohkaistuin ottamaan sen suuren askeleen, perustin oman yrityksen ja aloin rakentaa omaa brändiäni. Nyt olen muutaman vuoden ajan elättänyt itseni yrittäjänä, opettajana, muotoilijana, käsityöläisenä ja taiteilijana. Olen saanut pari työskentelyapurahaa taiteelliseen työskentelyyn ja pitänyt näyttelyitä.
Toimin myös keramiikkaopettajana Joensuun seudun kansalaisopistossa. Valmistamaani keramiikkaa on myynnissä Kerafiikka -yritykseni verkkokaupassa sekä jälleenmyyjillä ympäri suomea. Vedän keramiikkakursseja myös omassa yrityksessäni. Asun vanhassa rintamamiestalossa muutaman kilometrin päässä Joensuun keskustasta, seuranani Turkista pelastettu Bella -koira.
(Blogiteksti on julkaistu alunperin toukokuussa 2020)