Olen aivan hurahtanut luonnonmateriaaleihin ja etsinyt lasitteeksi sopivia materiaaleja, joita voi kerätä luonnosta tai löytää läheltä. Haluan luoda esineitä ja teoksia, joiden kaikki raaka-aineet ovat kotimaisia ja itse hankittuja. Haluan myös hyödyntää hukkamateriaaleja keramiikan valmistuksessa.
Perimmäisenä tavoitteenani on löytää kestävämpiä tapoja valmistaa keramiikkaa. Keramiikan valmistuksessa käytettävät materiaalit ovat yleensä puhdistettuja ja teollisesti valmistettuja, sekä kaukaa kuljetettuja, ja niiden alkuperää voi olla vaikea selvittää. Raaka-aineet ovat myös sellaisia joita louhitaan suurissa kaivoksissa, ja niillä voi olla merkittäviä ympäristövaikutuksia. Epävarmassa maailmantilanteessa myös materiaalien saatavuus voi tulla ongelmaksi.
Lasitteen perusraaka-aineita ovat maasälpä ja kvartsi sekä sulatteet (kalium, kalsium) ja väriaineet (metallioksidit). Eli kun lähdetään etsimään lasitteeksi sopivia materiaaleja niin etsitään näitä raaka-aineita.
Kasvien tuhka
Kasvien käyttäminen lasitteen raaka-aineena perustuu siis mineraaleihin, joita kasvit ottavat juuriensa kautta maasta, esimerkiksi: pii, kalium, magnesium, rauta ja kalsium. Jotkut mineraalit toimivat lasitteessa sulattajana (esimerkiksi kalium), toiset lasinmuodostajana (kuten pii) ja toiset antavat lasitteeseen väriä (kuten rauta). Eri materiaalien käyttäytyminen kannattaa testata pienillä koe-erillä.
Puuntuhkaa on käytetty yleisesti tuhkalasitteiden raaka-aineena, ja sen etu on että puusta saadaan helpommalla vaivalla enemmän raaka-ainetta kuin heinävartisista kasveista. Jos omistaa leivinuunin tai puulämmitteisen saunan niin tuhkaa kertyy todella paljon. Mutta eri kasveja on tosi mielenkiintoista testailla myös ihan uteliaisuudesta. Jotkut kasvit kasvavat valtoimenaan ja valtaavat muut hennommat kasvit alleen, joten tällaisia kasveja on myös hyödyllistä kerätä. Pidän muutenkin luonnosta keräämisen periaatteena sitä että kerään jotain mitä kasvaa paljon ja joka saattaa olla haitaksi tai on vieraslaji. Luonnon tasapainoa ja ekosysteemiä täytyy aina kunnioittaa.
Kasvien tuhka vaatii usein seurakseen jonkun kivimateriaalin (alumiinin) että siitä saadaan tasapainoinen lasite. Tähän voi käyttää hienoa kivijauhetta tai savea. Tuhka yksinään saattaa valua ja kuroutua, toki näitä ominaisuuksia voi käyttää myös haluttuna efektinä. Mutta jotkut tuhkat muodostavat oikein hyvän lasitteen ihan itsenäänkin.
Yllä olevassa kuvassa järviruo’on tuhkaa. Tuhka on sekoitettu veteen, siivilöity, pesty ja levitetty posliinista valmistetun koekipon pintaan. Polttolämpötila on 1235 astetta sähköuunissa. Lasitetta on ollut reilummin kupin pohjalla, minne on muodostunut lasilätäkkö. Tuhkalasitteet voivat valua voimakkaasti joten ulkoreunalle kannattaa jättää paljon valumavaraa.
Jätemateriaalit
Kävin hakemassa Ravintola Kielosta biojätteeseen menossa olevia tankoparsan varsia, kuivatin ne ja poltin tuhkaksi. Sekoitin tuhkan veteen ja levitin tuhkaliejun posliinisen koepalan päälle. Koekippo on poltettu sähköuunissa 1235 asteessa. Parsasta tulee kirkas kiiltävä lasite siksi että se sisältää niin paljon piitä. Mineraali nimeltään kvartsi on kemialliselta koostumukseltaan piidioksidia eli piin ja hapen yhdiste. Kvartsia käytetään lasitteissa lasinmuodostajana.
Yllä olevassa kuvassa on eri värisiä savilietteitä joiden päälle olen vetäissyt siveltimellä veteen sekoitettua parsan tuhkaa. Vasemmalla koepalat ennen uunin menoa ja oikealla 1235 asteen polton jälkeen. Nämä koepalat on valmistettu täysin kotimaisista, itse kerätyistä raaka-aineista. Savet on kerätty Puolangalta. Parsalasite syventää alla olevan saven väriä ja tekee himmeän lasimaisen pinnan. Tässä näkee hyvin kuinka alla oleva savi vaikuttaa lasitteen väriin, teollisesti valmistetun puhtaan posliinin päällä parsalasite on väritöntä, kun taas epäpuhtaamman luonnonkaoliinin päällä parsalasite on kellertävää.
Haittakasvit
Lupiinista oli paljon toiveita, koska se on niin valtoimenaan kasvava haittakasvi, mutta mitään kovin näkyvää lasitetta en saanut siitä aikaiseksi. Pintaan tuli kylläkin kaunis helmiäismäinen kiilto.
Järviruoko on hyvä lasitemateriaali, siitä tuli itsessään kiiltoa ja väriä. Järviruokoa kasvaa rannoilla suuria määriä ja siitä halutaan usein eroon. Järviruoko palaa hyvin ja se on kätevä muuttaa tuhkaksi vaikka saunan uunissa.
Tuhkan käsittely
Kerätty kasvi täytyy ensin saada tuhkaksi ennen kuin siitä voi tehdä lasitetta. Kasvit siis kuivatetaan ensin että ne palavat kunnolla. Minulla on hentojen ruohovartisten kasvien polttamiseen tällainen systeemi: kirpparilta löytynyt alumiininen maidonsiivilöintiastia ja päällä metallinen tarjotin johon on porattu reikiä. Kansi on sitä varten etteivät hiutaleet lennä tuulen mukana pois astiasta. Sitten laitan pallogrillin tulille, kuivatut kasvit pöntön sisälle ja pönttö grilliin kuumenemaan. Tähän käy varmasti mikä tahansa astia tai kattila joka kestää kuumuutta. Kasveja voi hyvin polttaa myös vaikka saunan uunissa tai pyykinpesukoneen rummun sisällä nuotiossa. Tässä saa käyttää ihan vapaasti omaa kekseliäisyyttä 🙂
Tuhkan annetaan jäähtyä jonka jälkeen se sekoitetaan veteen. Vettä saa olla ihan reilusti. Tuhkalieju kannattaa siivilöidä että sieltä saa poistettua kaikki suuremmat hiilenpalaset. Tähän käy ihan tavallinen keittiösiivilä, tiskiharja on hyvä apu että tuhkan saa survottua siivilän läpi. Tuhka on emäksistä joten käytä hengityssuojainta kun käsittelet tuhkapölyä ja suojahanskoja tuhkaliejujen kanssa.
Tuhkan peseminen tapahtuu siten että reiluun veteen sekoitettu tuhka jätetään seisomaan yön yli. Käyttökelpoinen aines painuu pohjalle ja vesi nousee pintaan. Pinnalla oleva vesi kaadetaan pois. Tämän voi toistaa pari kertaa. Sitten tuhka onkin valmista levitettäväksi esineen tai koepalan pintaan, siveltimellä, kaatamalla tai kastamalla.
Yllä olevassa kuvassa koekipponen ennen ja jälkeen polton (1235 astetta sähköuunissa). Olen levittänyt alle ensin veteen sekoitettua kivijauhetta ja sitten reunaan oikein paksun kerroksen järviruo’on tuhkaa. Tuhkan ja kiviaineksen levittäminen päällekkäin saa aikaan usein mielenkiintoisia tuloksia.