Ajattelin kirjoittaa vähän syväluotaavammin auki tuotteideni taustoja. Tässä tekstissä käyn läpi asioita, jotka johdattivat minut tähän kiehtovaan luonnonsaven maailmaan ja siitä sitten idätysruukkujen kehittelyyn. Valmistan idätysruukut omin käsin kaivetusta luonnonsavesta dreijaamalla. Tämä prosessi on siis alusta loppuun omissa käsissäni materiaalin hankinnasta lähtien. Olen ollut kiinnostunut luonnonmateriaaleista jo pitkään aikaisemminkin. Monen muunkin lapsen tavoin mnäkin tein pienenä savikakkuja maasta löytyneestä savesta.
Opiskelujen aikana tutkiskelin mm. vuolukivijauheen sekä tuhkan käyttöä lasiteraaka-aineena ja käytin kotimaista punasavea laattojen materiaalina. Opiskelujen jälkeen olin puoli vuotta Thaimaassa vapaaehtoistöissä (http://www.dalaa-thailand.com/wordpress/), pienessä kylässä keskellä viidakkoa. Hoidimme puutarhaa ja opetimme viikonloppuisin lapsille ympäristöarvoja ja englantia koulussa, jonne lapset tulivat vapaaehtoisesti. Kukin meistä vapaaehtoisista sai opettaa sellaisia asioita joita itse hallitsee, minä pidin siis taide- ja käsityöpainotteisia oppitunteja. Puutarhassa möyriessämme löysin maasta aivan käyttökelpoista savea! Savi on kyllä siitä mahtava materiaali että sitä löytyy kaikkialta maailmasta. Keräsimme lasten kanssa yhdessä savea puutarhasta ja siivilöimme siitä pois suurimmat kivet ja juurenpätkät. Muovailimme lasten kanssa kaivamastamme savesta pieniä astioita ja jopa vilkkaimmatkin pojat jaksoivat keskittyä saven muovaamiseen 🙂 Tästä sain kipinän siihen, että voisin käyttää lähisavea myös tuotteissani.
Myöhemmin aloitellessani yritystoimintaa tutkin voisiko tätä raakaa luonnonmateriaalia käyttää tuotteiden raaka-aineena. Tuntuu myös tyhmältä kuljettaa painavaa materiaalia tuhansien kilometrien päästä kun sitä on mahdollista saada lähempääkin. Olen kotoisin Tohmajärveltä ja muistan että siellä on aikoinaan toiminut tiilitehdas, joten täytyyhän siellä saveakin olla. Tarvitsen sitä siis aika paljon tuotannossa käytettäväksi ja yksittäisten pienten esiintymien kaivelu sieltä täältä on melko työlästä. Otin yhteyttä henkilöön, joka omistaa vanhan tiilitehtaan alueen ja kysyin saanko käydä kaivelemassa sieltä vähän savea. Sain luvan 🙂
Tein pienet koe-erät saven ominaisuuksista ja huomasin sen olevan käyttökelpoista tarkoituksiini. Savi pitää tietenkin ensin käsitellä: liottaa ja siivilöidä sekä muovata että siitä saa dreijaukseen sopivaa massaa. Saan hailakkaan punasaven väriin miellyttävää tumman suklaan väriä lisäämällä massaan mustaa valusavijauhetta. Ja kyllähän tuon luonnonsaven työstäminen on hiukan haasteellista, joten tuotteen muotoilussa täytyy ottaa huomioon materiaalin oikut.
Tuotekehittelyssä päällimmäisenä ajatuksena oli se, että saven ominaisuudet pääsisivät oikeuksiinsa. En myöskään halunnut piilottaa kaunista, rouheaa luonnonsaven pintaa lasitteen alle, joten tuotteen täytyy olla sellainen joka toimii ilman lasitetta. Tutkiskelin minkälaisia tuotteita savesta tehdään maailmalla ja vastaani tuli amerikassa käytetty idätysruukku. Täydellistä!
Harrastan itsekin idättämistä ja idut ovat aivan mahtavaa ravintoa. Ne ovat terveellisiä ja vastaavat tämän päivän kasvaviin ruokatrendeihin kuten vegaanius, raakaruoka ja terveellinen ravinto. Idätettäessä siemenen vitamiinipitoisuus moninkertaistuu, fytiinihappo hajoaa, jolloin kivennäisaineet imeytyvät elimistöön paremmin ja entsyymipitoisuus kasvaa. Itujen kasvattaminen myös onnistuu hyvin talvisaikaan kun muuta tuoretta ravintoa on hankala kasvattaa itse, joten tähän Suomen ilmastoon juuri sopiva tuote. Savinen idätysruukku myös hengittää ja sitoo kosteutta, joten se on mitä mainioin kasvatusympäristö iduille. Idätysruukussa idättäminen onnistuu tyylikkäästi ilman rumia rättiviritelmiä tiskikaapissa ja sen voi myös desinfioida uunissa.
Suunnittelin ruukusta oman mallin, joka on toteutettavissa dreijaamalla. Otin suunnittelussa myös huomioon sen että siitä tulee luonnonsavesta toteutettuna tyylikäs kokonaisuus ja on näppärä käyttää. Halusin korostaa rustiikkisuutta laittamalla kanteen vielä nupin vanhasta patinoituneesta puusta. Tämmöinen kokonaisuus siitä sitten on muotoutunut muutaman prototyyppivaiheen jälkeen. (Tämä blogiteksti on julkaisu alunperin lokakuussa 2017)
Tein myös videon idätysruukun valmistusvaiheista ja sen voi katsoa tästä: