Luonnonsaven käsittely

Luonnonsavi

Luonnosta kerättyä savea voi käyttää kun sitä ensin vähän muokkaa. Suomen maaperästä kaivettu savi on yleisesti punasavea, se on raakana harmaata ja muuttuu keramiikkapoltossa oranssiksi tai punaruskeaksi. Punasavi jota Suomesta löytyy runsaasti, on matalapolttoista ja sulaa yleensä noin 1050 asteessa. Suomesta löytyy muutamasta paikasta myös korkeapolttoista kaoliinisavea. Suomalaisen kaoliinin tutkituimmat esiintymät ovat Puolangalla, muita esiintymiä on Virtasalmella ja Sallassa.

Järvestä, rannalta tai kosteikolta löytynyt savi on usein käyttövalmista koska se on vielä niin kosteaa että sitä pystyy muovaamaan. Peltosavi on usein kuivunut jo niin kovaksi että se täytyy elvyttää takaisin plastiseen muotoon. Luonnonsaveen on usein myös sekoittunut muitakin aineksia kuten hiekkaa, kiviä ja juuria joten se kannattaa siivilöidä ja siihen voi lisätä muita aineita työstämistä helpottamaan tai kestävyyttä lisäämään. Täältä löydät lisää tietoa siitä mistä savea löytää ja kuinka saven tunnistaa.

Luonnonsaven muokkaaminen

Kuiva savi liotetaan ensin veteen. Suuremmat savikikkareet kannattaa pilkkoa pienemmiksi että vesi imeytyy siihen tasaisemmin. Saven täytyy olla aivan kuivaa ennen liottamista, joten savikikkareet täytyy ensin kuivattaa. Kuiva savi imee kosteaa savea paremmin vettä itseensä ja näin ollen liukenee veteen helpommin.

Kuivat savikikkareet laitetaan saaviin ja kaadetaan vettä päälle niin että savet peittyvät. Veden annetaan imeytyä saveen kunnolla ainakin yön yli. Lietteen pinnalta voi kaataa tässä vaiheessa ylimääräinen vesi pois. Tämän jälkeen saviseos sekoitetaan tasaiseksi lietteeksi. Käytän tässä porakonetta ja massansekoittajaa. Tässä voi käyttää samanlaisia vehkeitä kuin laastin tai betonin sekoituksessakin. Pienen erän voi möyhiä tasaiseksi velliksi myös käsillä puristelemalla.

Tämän jälkeen saviliete siivilöidään jolloin siitä saadaan poistettua juuret ja hiekka. Se, kuinka tiheän siivilän läpi saven siivilöi, vaikuttaa siihen kuinka sileää tai karkeaa lopullisesta savesta tulee. Jos savi on puhdasta eikä siinä tunnu olevan kiviä tai juurenpätkiä niin savea ei tarvitse siivilöidä. Hiekan ja juurenpätkät voi myös jättää saven sekaan jos siihen haluaa tekstuuria ja ”kuituja”, jolloin sitä ei myöskään tarvitse siivilöidä.

Saven voi erotella karkeammasta aineksesta myös antamalla savilietteen seisoa saavissa ja odottaa että karkea aines valuu saavin pohjalle jonka jälkeen savi jää keskelle ja vesi nousee päälle. Tähän menee aikaa tilanteesta riippuen muutama viikko.

Kun savi on siivilöity haluttuun karkeuteen siitä täytyy saada ylimääräinen vesi pois jolloin siitä tulee taas kiinteää ja muovattavaa. Savilietteen pinnalta kannattaa poistaa siihen kertynyt ylimääräinen vesi. Paras tapa on levittää saviliete kipsilevyn päälle, jolloin kipsi imee ylimääräisen veden savesta pois muutamassa tunnissa. Kipsilevy kannattaa tehdä itse esimerkiksi primosupra -muottikipsistä. Kipsilevy valetaan tasaiselle alustalle rajoittimien sisään ja paksuutta sillä kannattaa olla noin 3 – 5 cm. Mitä paksumpi kipsilevy niin sen tehokkaampi se on imemään vettä (ja myös painavampi). Valamisen jälkeen kipsilevyn kuivumiseen menee aikaa muutama viikko.

Savesta voi haihduttaa ylimääräistä vettä myös tyynyliinan sisällä roikottamalla, imeyttämällä betonilattiaan tai asfalttiin ulkona tai jättämällä sankkoon seisomaan ja antamalla veden haihtua itsestään (välillä sekoittaen, kestää useita kuukausia).

Kun savi on riittävän kiinteää sen voi vaivata pullataikinan tavoin. Saven vedessä seisottaminen sekä vaivaaminen parantavat sen koostumusta ja tekevät savesta plastisempaa, joten savea kannattaa vaivata niin paljon kun vaan jaksaa. Jos savea on kerralla suurempi määrä niin sitä voi myös vaivata jaloilla polkemalla tai suurella taikinakoneella.

Luonnonsaveen sekoitettavat apuaineet

Erittäin hyvä ja käyttökelpoinen savimassa saadaan sekoittamalla 1 osa luonnon punasavimassaa ja 1 osa teollisesti valmistettua punasavimassaa keskenään. Tehdassavi laihduttaa sopivasti massaa ja laajentaa sen polttoväliä. Suoraan maasta kaivetun raakasaven liiallista plastisuutta voidaan alentaa kvartsin tai maasälvän lisäyksellä. Jos taas luonnonsavi on epäplastista eli se halkeilee, siihen kannattaa lisätä jotain plastista savea kuten pallosavea tai valmista punasavimassaa. Karkeus saven seassa taas lisää sen kestävyyttä ja karkeutta saadaan lisäämällä saveen samottia tai hiekkaa.

Materiaalin plastisuus tarkoittaa sitä että materiaalia voidaan muovata ulkoisen voiman avulla ilman, että siihen syntyy halkeamia tai murtumia ja että syntynyt muoto säilyy myös sen jälkeen, kun ulkoinen voima poistettu. Savi on sitä plastisempaa mitä pienempiä savikiteet ovat.

Luonnonsaven polttaminen

Punasavi on saanut nimensä poltossa syntyvän värin perusteella. Suomen maaperästä kaivettu savi on punasavea, ja punainen tai punertava väri johtuu rautayhdisteiden suuresta määrästä. Osa rautayhdisteistä sulattaa poltossa massaa muiden metallioksidien kanssa. Epäpuhtauksien suuren määrän vuoksi punasavet eivät kestä kovinkaan korkeita polttolämpötiloja. Suomalaiset punasavet, joita myös luonnonsavet ovat, poltetaan keskimäärin 1020 – 1080 asteeseen. Jos lämpötilaa nostetaan yli massan sintrauspisteen, massa sulaa nopeasti laavamaiseksi velliksi ja valuu uunilevyiltä uunin pohjalle. Seuraavassa kuvassa näkyy hyvin luonnonsaven väri ennen ja jälkeen polton, nämä esineet on poltettu 1025 asteen lämpötilassa. Väristä tulee sitä tummempi mitä korkeampaan lämpötilaan se poltetaan.

Luonnonsavesta valmistettavat tuotteet

Luonnonsavi sopii hyvin sellaisiin tuotteisiin, joissa saven huokoisuus on eduksi tai se ei haittaa. Esimerkiksi kukkaruukut, sipulipurkit tai tuikkukupit. Myös saven ominainen terrakotan väri on hieno ja kannattaa miettiä mihin se sopii. Sisustustuotteissa, terrakottalaatoissa ja sisustustiilissä luonnonsavi on kaunis ja luonnollinen materiaali. Luonnonsavea käytetään myös savirakentamisessa: talojen rakennusaineena, tiilien sekä savirappausten ja savimaalien raaka-aineena. Konepesun kestävyyttä vaativiin astioihin se ei taas sovi juurikin herkkyyden takia ja luonnonsavelle on vaikea kehittää yhteensopivia lasitteita.

Suhteeni saveen

Luonnonsaven kanssa puljaaminen on kiehtovaa. Tämä materiaali on tulvillaan maan energioita jääkausien ajoilta ja sen voi oikein tuntea sormenpäissään. Olen huomannut että luonnonsaven työstäminen on kasvattanut suhdettani savimateriaaliin ja oikukas luonnollinen materiaali opettaa aivan eri tavalla tekijäänsä kuin sellainen joka on jo valmiiksi kesytetty. Välillä sitä vihaa mutta useimmiten se on kuitekin mitä parhain asia mihin voi aikansa käyttää. Saven kanssa työskentely maadoittaa niin henkisesti kuin fyysisestikin, se on maa-ainesta joka on samaan aikaan herkkää ja kestävää. On hurjan mielenkiintoista mennä ihan perusasioiden äärelle ja oppia houkuttelemaan savimateriaalista esiin sen parhaat puolet. Luonnonsavessa on paljon työtä, se vie aikaa ja se on materiaalina usein haastavaa, mutta on myös vaivannäön arvoista sillä tulokset ovat hyvin viehättäviä ja luonnollisia.

Lisää tietoa aiheesta löytyy mm. Practical primitive -blogista, Ceramic arts daily -sivustolta ja Digital Fire​ -verkkosivustolta artikkelista: ​”It Starts with a Lump of Clay”. Facebookista löytyy myös pari ryhmää: ”The Wild Clay Club​” ja ”​Glazes and Clays from Natural Sources”​. Jos savirakentaminen kiinnostaa niin hyvä koulutusaineisto savirappaukseen löytyy saviry.fi -sivustolta.

Tekstissä on käytetty yhtenä tietolähteenä yllä olevien lisäksi Heikki Jylhä-vuorion Keramiikan materiaalit -kirjaa.

Mukavaa matkaa luonnonsaven maailmaan, toivottavasti näistä vinkeistä on apua 🙂

PS. Villisavesta valmistettuja veistoksiani löytyy lisää taidesivultani: https://www.henriikkaleppanen.com/

(Tämä blogiteksti on julkaistu alunperin joulukuussa 2019)